Pikkujouluristeily

Meillä oli tyttöjen kanssa pikkujoulut ja suuntana oli oikein perinteisesti ruotsinlaiva. Laivalla kyllä huomasi että nyt on juhlakansa koolla, kun oli pikkujouluaika kuumimmillaan. Tuntui että kaikilla matkustajilla oli rento ote ja hyvä fiilis.  Laivalla tulee käytyä noin kymmenisen kertaa vuodessa, kun se tuossa ihan nurkan takana kerran on. Helppo ja edullinen tapa matkustaa, kaikki löytyy saman katon alta. Ravintolat, uima-altaat, hotellihuone, yökerhot ja shoppailumahdollisuudet. Ja välttyy näin pikkujouluaikana pitkiltä taksijonoilta. Jos ulkona pyryttää vaakasuoraan ei se haittaa tai kesällä vastaavasti saa rusketuksen, kuin olisi käynyt vähän kauempanakin etelässä. Tulee sitä sentään joskus hypättyä pois kaiken kansan huvikeskuksesta ja rantauduttua maihin ja fiilisteltyä naapurikansan erikoisuuksia.

´Kobbaklintarin vanha, vuonna 1912 rakennettu luotsiasemarakennus seisoo Maarianhaminan väylällä. Talon vintissä on erikoinen seitsemän metriä pitkä sumutorvi, joka ohjasi entisinäaikoina sumussa kulkevia laivoja. Luotsin toiminta lopetettiin 1972. Vain aseman parvekkeella valvoo kaukoputkella tähystävä luotsi. Tämä rakennus on jostain syystä aina saatava nähdä matkan varrella.

SILJA EUROPA

Olen aikaisemminkin laittanut kuvia tänne tapaksista. Niinhän siinä kävi tälläkin kertaa että tapaksilla nämä tytöt elivät, ja kyllä tällä kertaa aika pitkälti myös valkoviinillä.

Vähän luxustakin, olimmehan sentään Lux Roomin järjestämällä risteilyllä. Terveisiä vaan että kyllä kannatti lähteä teidän matkaan...

Ginger ale

Jäähyväiset meidän osalta laivalle, hauskaa oli ja nauraa saimme tälläkin kertaa

Rakastan hyvää ruokaa, näitä jos nauttii laivalla ei voi mennä pahasti pieleen

 TOAST SKAGEN

4 annosta 

400g kuorittuja ja hienonnettuja katkarapuja

1 dl majoneesia

1 rkl sirtuunamehua

2 rkl ruohosipulisilppua

1/2 silputtua punasipulia

tabascoa

4 viipaletta vaaleaa vuokaleipää tai saaristolaisleipää

4 salaatinlehteä 

75g muikunmätiä

4 tillinoksaa

4 sitruunalohkoa

Ohje:Sea food kirjasta poimittu

CREME BRULEE

4 annosta

2,8 dl kermaa

1,5 dl maitoa 

1/2 vaniljatako

55g sokeria

4 munankeltuaista

fariinisokeria 

Ohje:Gourmet laivalla kirjasta poimittu

Metsän siimeksessä

Pieniä iloja

Arjen luksusta ja pieniä iloja. Niitä muistaa tuottaa ja olla onnellinen pienistä asioista yleensä, mutta on päiviä jolloin pitää murehtia ja olla myös huonolla päällä. Minulle kaikki kaikessa on kesä, se lämpö ja valo saavat minut elämään ja loistamaan.

Mitä sitten tehdä kun on marraskuu ja aurinko menee laskee jo 4  maissa, nytkin kello on 15.15 ja aurinko aloitti jo laskemaan unten maille. Tänään oli sikäli kiva päivä että vaikka marraskuu on jo pian puolivälissä aurinko näyttäytyi ja polkupyörällä uskalsi polkea, kaikki tiet ovat vielä sulia. Liikunta auttaa paljon jaksamiseen ja ystävät. Hyvistä hetkistä ystävien kanssa saa virtaa.  
Olen päättänyt että nyt jos koskaan on aika nauttia elämästä ja tehdä ja harrastaa. Raha ei kasva puissa, mutta aina on asioita joita voi tehdä ilman rahaa, tai ainakin hyvin edullisesti. Mutta täytyy todellakin olla luova ja nähdä vähän vaivaa ja ajatusta sille mikä ei maksa jotain. 

Tänä jouluna olen ollut hyvissä ajoissa ostamassa joululahjoja, ja jo antanutkin niitä. Mietein että mitä antaisin ystävälle jolla on jo kaikkea tarpeellista, mutta jota silti haluaisin muistaa.
Tälläisen idean sitten sain... annoin lahjakortin johon oli koottu erilaisia asioita jotka olivat melkein ilmaisia:

Itse leipomia myslisämpylöitä, niistä mistä tein postauksenkin, niitä tuli litran taikinasta aikamoinen määrä. Kolmea ystävää ja omaa perhettä niillä sain ilahdutettua.
 
Opetin ystäväni tekemään havukranssin, ohjelmaa oli jo siinä että menimme lasten kanssa metsään hakemaan niitä havuja. Ja lasten nukkuessa päiväunia sitten otimme lasilliset viiniä kynttilän valossa ja näpersimme kransseja, hauskaa oli ja juttu luisti.

Pipareiden tekoa yhdessä kummilasten kanssa. Lapsilla oli mukavaa ja monta pellillistä herkullisia pipareita tuli leivottua. Ihmettelimme kaverin kanssa, että miksi ihmiset ostavat piparitaikinaa valmiina, sillä taikinan tekeminen itse ei kyllä ollut rakettitiedettä...
 
Lupasin kihartaa ja tehdä kampauksen itse ystävälle. Tämä tulee toteutumaan varmaan yhteisellä matkallamme, kun karkaamme yhdessä pikkujouluristeilylle... :)
 
Laatuaikaa miehen kanssa, lupauduin lapsenvahdiksi. Tämäkin jäi vielä toteutumatta, sillä hänen miehensä oli iltavuorossa, mutta lahjakortin voimassaoloajaksi merkkasin vuoden 2013 loppuun, joten vielä ehtii...

Sisustaa ystävän kanssa, eli käytännössä vaihtaa vinkkejä omista ideoista ja toteuttaa niitä esim. huonejärjestystä muuttamalla. Tämä homma jäi vähän vaiheeseen, yhden jouluvalokranssin autoin naulaamaan ja kiinnittämään ikkunaan. Siitä tuli kaunis.

Joten näin monta lahjaa sain toteutettua puoli-ilmaiseksi. Ja toivon ainakin että tällaisella lahjalla on enemmän arvoa, kuin sillä että olisin kaupasta jonkun kipon käynyt ostamassa. Jos muistelen esim. syntymäpäiviä joita olen juhlinut, niin kyllä parasta niissä oli se että ihmiset kokuuntuivat yhteen ja nautimme toistemme seurasta ja söimme hyvin, eivät niinkään ne lahjat.

Joten tulevaa joulua suunniteltaessa, muistakaa mikä oikeasti on tärkeätä itselle. Turha tuolla kauppojen hässäkässä on hikikarpaloita vuodattaa ja stressata itsensä puhki poikki. Toki on kiva muistaa läheisiä, mutta tärkeintä on mielestäni ehkäpä juuri se muistaminen, eikä niinkään paljonko joku asia maksoi. Ja montako pakettia kukin sai.

Kirkko

Askelmat Halikon kirkolle

Halikon kirkon järjestyksessään kolmas tapuli vuonna 1773 rakennettu

n. 1440 vuonna rakennettu Halikon kirkko. Kirkkoa on laajennettu 1700 ja 1800 luvuilla. Laajennustyön rahoittivat Joensuun kartanon kreivi Kustaa Mauri Armfelt ja Wiurilan kartanon kreivi August Armfelt.

Kansantarina 

Kirkon rakentamiseen liitty kansantarina Elinan surmasta, jonka mukaan Klaus Lydekenpoika Djäkn poltti vaimonsa ja lapsensa. Hänen tyttärensä Cecilia oli naimisissa Henrik Olavinpoika Hornin kanssa, ja isänsä syntien sovitukseksi Cecilia sai Henrikin rakentamaan Halikon, Perttelin ja Salon kirkot.  Hornien vaikutus kirkkoon on selvä, sillä Joensuun kartanolla oli pappien nimitysoikeus 1440-luvulta lähtien.

Myöhemmin tarina on saanut toisen version, jossa Uskelan Kärkän tilan herra "Huurni", joka joutui syntiensä vuoksi rakentamaan nämä kolme kirkkoa ja konttaamaan niiden välin. Tarinan mukaan hän kuitenkin menehtyi matkalla.

Koivukuja suoraan kirkolta kartanolle. Kirkossa oli myös penkit jotka olivat määrättyinä kartanon väen käyttöön.

Oppia ikä kaikki

Päivässä voi tapahtua paljon. Matkustin heti aamun valjettua Tampereelle ystävän luo hemmoteltavaksi. Oli ihanaa kun sain rauhassa matkustaa junassa. Vapaus katsella maisemia, ummistaa silmänsä, lukea, nauttia eväistä ja vain vaipua omiin ajatuksiin. Hyvä kirja minulla oli mukana, mutta siinä en tainnut 10 sivua päästä pitemmälle, ja matka kesti kuitenkin viisi tuntia sinne ja takaisin. Hyvä on, myönnettäköön että lähettelin kyllä kavereille tekstiviestejä, pitihän se menomatkan jännitys ja paluumatkan raportointi jakaa jollekin. 

Olin valmistautunut muutokseen, ulkoiseen sellaiseen. Hiukseni saivat kunnolla saksilta kyytiä. Minun puoleen selkään ulottuvat kutrini ovat nyt juuri ja juuri niskan peittävät. Väriloistoakin tuli. Ja arvatkaa mitä, kampaajani sai täysin vapaat kädet. Niin värin kuin mallin suhteen. Ja en ihan joka kadun kulmassa sijaitsevan liikkeeseen astuessa olisi ollut valmis antamaan vapaita käsiä tehdä mitä parhaaksi näkee. Mutta 11 vuotta ystävyyttä takana ja luotto toisen ammattitaitoon mahdollistavat tämän ihanan tyytyväisen olon. 

On hienoa huomata taas jälleen kerran että ihmiset voivat olla läheisiä vaikka kilometrejä olisi välissä useampikin. Jotkut ystävyyssuhteet tarvitsevat välillensä sen että yhteydenpito on päivittäistä, toiset kestävät välimatkasta ja ajasta huolimatta. Niitä voisi kuvata elinikäisiksi.

Tämä on sinulle rakas ainutlaatuinen ystäväni:
 http://www.youtube.com/watch?v=hLQl3WQQoQ0 

En ole tässä netin ihmeellisessä maailmassa niin taitava, mutta tätä kirjottaessa ja jotenkin minun englannin taidollani tämä kappale sopii mielestäni hyvin tähän kirjoitukseeni. Adelen Someone like you

Mutta parasta uuden ilmeeni lisäksi matkassa oli yhdessä vietetty aika. Se kuinka opin taas jotain uutta ystävästäni ja itsestäni. Tuntuu että tämä syksy on oppimisen aikaa ja olen koko ajan oppimassa lisää, se ei ole aina helppoa. Joskus se satuttaa niin pahasti että syvältä sisältä viiltää ja kyyneleet saavat vallan, mutta se on vain kasvamista. Ja siitä selviää niin kuin hän minulle sanoi. 

Kiitos siis tästä päivästä. 

Syksy

Luonto on kaunis

Poimi minut

Voikun olisi metkaa kiivetä tuonne puun haaraan ja tähyillä sieltä maailmaa

Pohjanmaalla