keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kotona

Silmäniloa puoli-ilmaiseksi. Viime kesänä makasiinista ostettu pinnatuoli lähti löytäjänsä mukaan kympillä. Mies maalasi sen vielä uudestaan samalla värillä mitä olikin, mutta vain korkeakiiltoisella tällä erää. Riihimäki lasipurkki on jo vuosia sitten löytö kirpparilta ja maksoin siitä ehkä maksimissaan neljä euroa. Kukat on tämän päivän bongaus ruokakaupan kassalta ilmaiseksi. Nypein pahimmin katkenneet kukat ja lehdet  pois ja vola minulla on väriloistoa huoneessa!

Tämän kortin sanomaa olen yrittänyt parhaani mukaan toteuttaa kuluneen 3 vuoden ajan. Kortti löytyi Tukholmalaisesta sisustuskaupasta hiihtolomareissulla ja kehys on Ikeasta.

Tuolin historia kantaa minun lapsuuteeni, kun vanhemmat erosivat ja oli saatava uudet mööpelit keittiöön. Perhetuttujen kellarista löytyi kolme valkoista pinnatuolia kotiimme. Niillä istutiin aina minun varttuessani kuusi vuotiaasta pikku tytöstä 18 vuotiaaksi, joka halusi sisustaa modernimmin. Tuolit päätyivät äidin miesystävän pihakatokseen ja sieltä ne viime kesänä hain kahdeksan vuoden seisomisen jälkeen, kun olivat olleet luonnon armoilla. Makasiinista ostettu tuoli sai haikailemaan näiden perään ja keräsin rohkeuteni ja soitin jo silloiselle äitini ex-miesystävälle, että onko hänellä nämä vielä jemmassa. Mitä vielä hän antoi hiekkapaperia mukaan ja tarkat maalausvinkit. Minä olin suru puserossa, kauniin valkoiset lapsuudenkodin pinnatuolit olivat täynnä mustia pisteitä ja saaneet kosteutta osaksensa. Autokatokseen jätin ne seisomaan ja ajattelin ettei noista enää kalua tule. Syksy saapui ja mies meni minun rohkaisemana kansalaisopiston puutyökerhoon ja hioi talven aikana 3 pinnatuolia ja yhden keinun, liimasi ne uudelleen kasaan ja pohjamaalasi ja maalasi vielä kahteen otteeseen. Minulle olisi lapsuuden valkoinen kelvannut väriksi, mutta mieheni meinasi että jos tällaisen vaivan hän näki on tuolien kunnolla erotuttava eduksensa. Niinpä tuoleista tuli uudelta väriltänsä musta, pinkki ja turkoosi ja vieläpä korkeakiiltoisena. Nyt tuolit ovat kotimme väripisteitä kaiken valkoisen ja harmaan keskellä.

Neljä vuotta sitten Tukholmalaisesta designliikkeestä ostamani orava naulakko on vihdoin päässyt eteisen seinälle toivottamaan ystävät tervetulleiksi kotiimme.

Nyt oli laiska kuvaaja liikkeellä ja ei kyllä sommitellut tätä asetelmaa muuta kuin päiväuniensa ajaksi. Mutta tähän värimaailmaan on silti nähty vaivaa tänä keväänä. Maitokahvin värinen seinä sai väistyä tummanharmaan tieltä. Taulut vaihtuivat sinkkukämppääni aikoineen ostamiin kehyksiin ja kuviin. (Onneksi kaikki vanhat tavarat eivät sentään ole päätyneet kirpparille) Kaikki kuvan tekstiilit ja valaisimet ovatkin sitten IKEAsta, lukuun ottamatta allekirjoitetun t-paitaa lattialle kasassa ;).


tiistai 28. toukokuuta 2013

Pyykkinarujen terapiaa...









Kauan haikailemani kesä on täällä! Helteitä on jatkunut reilun pari viikkoa, minä lasken helteiksi sen kun tarkenee sukat jättää laatikkoon ja sandaalit heittää jalkaan. Ulos saa mennä lyhythihaisella ja tarpeellinen varustus on aurinkolasit, joku pään suojaksi ja vesipullo. Silloin kun näin on, on mielestäni kesä

Pienestä on ihmisen ilot tehty. Eilen illalla kaksi kotiäitiä menivät puistoilemaan lastensa kanssa, miten kävikään. Puistoilu venähti 4h mittaiseksi yhteiseksi kesäillan nautiskeluksi. Ensin puistoiltiin, sitten siirryttiin kaverin pihalla ja mitenkäs se ilta menikään. Pientä purtavaa ja vähän alkoholia ja lapsilla seuraa toisistansa, leikkipaikka ja leluja ja hupsista 4h mennyt. Ei kun iltapalat kehiin ja minä kärräsin vaunussa tyytyväisen taaperon kotiin joka nukahti uupuneena samantien kärryihin ja minä kiikutin hänet vain sänkyyn kotiin saapuessa. Olisipa aina elämä tällaista nauttimista. 

Kesällä tapahtuu, täytyy vain olla "haukkana" ja bongata kissanristiäiset lehdistä ja netistä ja pitää korvat ja silmät auki. Viikonloppuna oltiin toista kertaa muinaismarkkinoilla. Nyt otettiin ilo irti vähän eri tavalla, kuin viime vuonna, mutta kivaa oli silti. 

Kesällä tuntuu että saan fiiliksiä ihan pyykinpesustakin. Olen laiminlyönyt kotitöitä, kun sitä tekemistä ja menemistä tuntuu riittävän. No mutta nyt saa laittaa pyykkiä ulos kuivumaan narulle. Tänään oli pettymys suuri, kun mies oli reippaana tyhjentänyt aamulla päälle laittamani astianpesukoneen ja pyykkikoneen. Mitä siellä ne pyykit roikkuvat jo sisällä metallihökkelitelineessä?!? Ja minä odotin fiiliksissä että nyt oikea pyykkikori syliin ja pyykkipojat mukaan ja rivitalon päätyyn ripustelemaan tuulessa huojuvia pyykkejä narulle. Joku ihmettelee siellä nyt kateellisena että mies joka ripustaa pyykkejä, olisit akka tyytyväinen! Mutta ei pyykkien ripustaminen on sinänsä yksinkertaista ja tylsää hommaa. Mutta näin kesällä, matkalla tapaat naapurin ja jäät suustasi kiinni, parannat maailmaa jaarittelemalla,  kuulet lintujen laulavan, saat päivetyksen talven kalpealle hipiällesi ja kas pyykkisi on samalla viikattuna nätisti korissa. Paljon kivempaa ja enemmän, kuin yksin pesuhuoneessa laattojen tuijottelu. Ja joskus on jopa koko perhe mukana siellä talon päädyssä, isä, äiti ja lapsi.

Mukavaa pyykkihetkeä teille...

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kaihoisa mieli


Palmut jaksavat ihastuttaa mäntyjen keskellä kasvanutta

Melun ja katupölyn yltä löytyi pala virkistystä

"Kivihoito" ystävälle pitkän päivän jälkeen


Aamiaisella


V








Lisää kuvateksti

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Luonto hellii katsojaansa


Juhannusmaisemako, tämän kuvakulman perusteella voisi vaikka luullakin, mutta ei vesi oli hyytävän kylmää ja jäitä löytyi vielä paljolti, kun katseen suuntasi toisaalle

Niin kova ikävä etelään, hiekka oli hienoa ja kauniin vaaleaa





Näimme ja kuulimme uskomattoman määrän lintuja. Ei ihme että alueelta löytyy lintutorni.

Teen linnulle pesän

Lauantai-ilta kaipasi jotain pientä piristystä. Mietimme suuntaisimmeko ilman lasta ravintolaan syömään tai elokuviin. Mutta kevät on jo niin pitkällä, että keksin että mennään läheiseen saareen, jonne nykyään pääsee myös autoteitse, joka onneksi ei ollut tulvan valtaama. Kyltit meinaan varoittelivat tien olevan poikki. Uutisista olen seurannut, kuinka pohjanmaalla jotkut talot uivat vedessä kevään tulvista johtuen ja useampi tie on ollut poikki. Meillä täällä ei ole hätää sillä asumme sen verran korkealla mäen päällä, ettei edes omalle pihalle kerry vesilammikoita. Niin jyrkkä on pihamme. 

Teki hyvää olla ulkona, kiipeillä, keinua, laskea mäkeä, niin siis myös minä tein sitä eikä vain kuvassa poseeraava pikkuinen.  
                     -Leikki ikä on koko ikä-
Tai ainakin se tuntui nuorentavan ihan niin kuin nauraminenkin...
Eli ryppyvoiteet saa jättää kaupan hyllylle ja ulos iloitsemaan elämästä!