perjantai 13. huhtikuuta 2012

Lähellä minua


Uusin ystäväni

Vanha käyttöesine, joka ennen kuuli tarinoita läheltä ja kaukaa. Mikä taika onkaan puhelimella ystävyyden säilymisen kannalta.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Valon tuoja pimeässä


Suomalais-venäläinen sanakirja ja Uusi Testamentti

Kestävä kukkaniitty



Ennen juoksin ajan kanssa kilpaa, nyt on aikaa nauttia elämästä

1900-luvun alun tapa kirjoittaa mustaa valkoiselle

Arjen luksusta


lauantai 24. maaliskuuta 2012

Irtiotto arjesta

 

Aamun valjetessa Suomessa

Tuonne siis




Kattojen yllä

Ruotsin aikaa

Valoa tunnelin päässä

FAITH

Vanhan vankityrmän valaistus


Lyhyesti ja ytimekkäästi, täältä sitä saa

Muistatko vielä aikaa kun puhelinkopit koristivat joka kadunkulmaa? Itselläni tulee mieleen lapsuuden maisemat, kun suojatien vieressä nökötti puhelinkoppi ja jokaisen koulupäivän loputtua kävin ihan vain varmuuden vuoksi tarkastamassa olisiko joltakin edelliseltä soittajalta jäänyt kolikko puhelimen vaihtorahalokerikkoon. Joskus sieltä hyvällä onnella löysi markan. Ja mummolaan käytiin kerran viikossa soittamassa sieltä äidin kanssa. Kun oli oikein paljon juttua piti laittaa 5 markkaa puhelimeen.


Täällä oli oikein ystävällinen palvelu. Otimme kaakaot ja porkkanakakkua, mitäs muutakaan.

Nämä seinät ovat varmasti nähneet paljon kurjuutta, nykyinen kahvila toimi ennen vankityrmänä

En voi olla ihailematta luonnon muokkaamaa taidetta

Boutique de Chocolat

Kevät on tullut, kohta saan ottaa oman menopelini käyttöön


perjantai 16. maaliskuuta 2012

Seikkailu ystävän kanssa osa 2

Karjalohjan kirkon takana

Karjalohjan kivikirkko, joka paloi 1970-luvulla salamaniskusta, ja joka jäi raunioina pystyyn. Ystäväni oli käynyt kirkossa silloin kun koivut vielä kasvoivat raunioiden keskellä. 1990-luvulla vanhaa kirkkoa alettiin vähin erin korjata lahjoitusvaroin ja joka nyt seisoi ylväänä siellä katto päänsä päällä. Historiaa tuntematta en olisi uskonut rakennuksen kätkevän tällaista tarinaa taaksensa.


Vanha maalaistalo jonka pihapiirin tunnelma oli kerrassaan lumoava. Melkein pystyin kuulemaan miten piiat ja rengit komensivat pihamaalla paljain jaloin juoksevia lapsia.

   Elias Lönnrotin viimeinen leposija Sammatissa.              s.9.4.1802 k.19.3.1884

Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan ja kantelettaren   kokoaja, kielentutkija, lääkäri ja suomalaisen kasvitieteen  uranuurtaja kasvoi näissä maisemissa.

Lönnrot oli suomen kielen uudistaja, useiden sanakirjojen toimittaja ja ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden kustantaja sekä toimittaja. Hän julkaisi useita kansaa valistavia terveydellisiä ja tieteellisiä julkaisuja.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Elämän kirjo sinivalkoisena

Elämä koostuu kerroksista

Rosoisuus kaunistaa

Sään armoilla

Ystävien kohtaamispaikka

Naantalissa äitienpäiväbrunssilla äiti kullan kanssa

Kokkilassa

Laaksoa ja kukkulaa Kokkilantiellä

Aamukävelyllä auringon vasta noustua löytää kaikkea kaunista

Korkeanpaikankammo iski hotellihuoneessa missä ikkunat olivat lattiasta kattoon...

Kattojen yllä jossain kaukana...

"Ruttopuisto", kaunis paikka piknikille kesäisin

The Music building at work stage

Tämä rakennus kätkee sisällensä Suomen historian

Miltä taivas näyttikään sunnuntaiajelulla


Jäähyväiset lapinmatkaajalle

Himangalla

Apilameri meren äärellä Himangalla