Kotona

Silmäniloa puoli-ilmaiseksi. Viime kesänä makasiinista ostettu pinnatuoli lähti löytäjänsä mukaan kympillä. Mies maalasi sen vielä uudestaan samalla värillä mitä olikin, mutta vain korkeakiiltoisella tällä erää. Riihimäki lasipurkki on jo vuosia sitten löytö kirpparilta ja maksoin siitä ehkä maksimissaan neljä euroa. Kukat on tämän päivän bongaus ruokakaupan kassalta ilmaiseksi. Nypein pahimmin katkenneet kukat ja lehdet  pois ja vola minulla on väriloistoa huoneessa!

Tämän kortin sanomaa olen yrittänyt parhaani mukaan toteuttaa kuluneen 3 vuoden ajan. Kortti löytyi Tukholmalaisesta sisustuskaupasta hiihtolomareissulla ja kehys on Ikeasta.

Tuolin historia kantaa minun lapsuuteeni, kun vanhemmat erosivat ja oli saatava uudet mööpelit keittiöön. Perhetuttujen kellarista löytyi kolme valkoista pinnatuolia kotiimme. Niillä istutiin aina minun varttuessani kuusi vuotiaasta pikku tytöstä 18 vuotiaaksi, joka halusi sisustaa modernimmin. Tuolit päätyivät äidin miesystävän pihakatokseen ja sieltä ne viime kesänä hain kahdeksan vuoden seisomisen jälkeen, kun olivat olleet luonnon armoilla. Makasiinista ostettu tuoli sai haikailemaan näiden perään ja keräsin rohkeuteni ja soitin jo silloiselle äitini ex-miesystävälle, että onko hänellä nämä vielä jemmassa. Mitä vielä hän antoi hiekkapaperia mukaan ja tarkat maalausvinkit. Minä olin suru puserossa, kauniin valkoiset lapsuudenkodin pinnatuolit olivat täynnä mustia pisteitä ja saaneet kosteutta osaksensa. Autokatokseen jätin ne seisomaan ja ajattelin ettei noista enää kalua tule. Syksy saapui ja mies meni minun rohkaisemana kansalaisopiston puutyökerhoon ja hioi talven aikana 3 pinnatuolia ja yhden keinun, liimasi ne uudelleen kasaan ja pohjamaalasi ja maalasi vielä kahteen otteeseen. Minulle olisi lapsuuden valkoinen kelvannut väriksi, mutta mieheni meinasi että jos tällaisen vaivan hän näki on tuolien kunnolla erotuttava eduksensa. Niinpä tuoleista tuli uudelta väriltänsä musta, pinkki ja turkoosi ja vieläpä korkeakiiltoisena. Nyt tuolit ovat kotimme väripisteitä kaiken valkoisen ja harmaan keskellä.

Neljä vuotta sitten Tukholmalaisesta designliikkeestä ostamani orava naulakko on vihdoin päässyt eteisen seinälle toivottamaan ystävät tervetulleiksi kotiimme.

Nyt oli laiska kuvaaja liikkeellä ja ei kyllä sommitellut tätä asetelmaa muuta kuin päiväuniensa ajaksi. Mutta tähän värimaailmaan on silti nähty vaivaa tänä keväänä. Maitokahvin värinen seinä sai väistyä tummanharmaan tieltä. Taulut vaihtuivat sinkkukämppääni aikoineen ostamiin kehyksiin ja kuviin. (Onneksi kaikki vanhat tavarat eivät sentään ole päätyneet kirpparille) Kaikki kuvan tekstiilit ja valaisimet ovatkin sitten IKEAsta, lukuun ottamatta allekirjoitetun t-paitaa lattialle kasassa ;).