Juhannusmaisemako, tämän kuvakulman perusteella voisi vaikka luullakin, mutta ei vesi oli hyytävän kylmää ja jäitä löytyi vielä paljolti, kun katseen suuntasi toisaalle |
Niin kova ikävä etelään, hiekka oli hienoa ja kauniin vaaleaa |
Näimme ja kuulimme uskomattoman määrän lintuja. Ei ihme että alueelta löytyy lintutorni. |
Teen linnulle pesän |
Lauantai-ilta kaipasi jotain pientä piristystä. Mietimme suuntaisimmeko ilman lasta ravintolaan syömään tai elokuviin. Mutta kevät on jo niin pitkällä, että keksin että mennään läheiseen saareen, jonne nykyään pääsee myös autoteitse, joka onneksi ei ollut tulvan valtaama. Kyltit meinaan varoittelivat tien olevan poikki. Uutisista olen seurannut, kuinka pohjanmaalla jotkut talot uivat vedessä kevään tulvista johtuen ja useampi tie on ollut poikki. Meillä täällä ei ole hätää sillä asumme sen verran korkealla mäen päällä, ettei edes omalle pihalle kerry vesilammikoita. Niin jyrkkä on pihamme.
Teki hyvää olla ulkona, kiipeillä, keinua, laskea mäkeä, niin siis myös minä tein sitä eikä vain kuvassa poseeraava pikkuinen.
-Leikki ikä on koko ikä-
Tai ainakin se tuntui nuorentavan ihan niin kuin nauraminenkin...
Eli ryppyvoiteet saa jättää kaupan hyllylle ja ulos iloitsemaan elämästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On ihanaa saada palautetta ja kuulla mielipiteitä, kiitos kun kommentoit!