Olen kasvanut

Olen kasvanut. Ei, en ole kasvanut senttejä lisää en niin pituus suunnassa, kuin toivottavasti myöskään leveys suunnassa. Mutta olen kasvanut henkisesti, siltä minusta ainakin nyt tuntuu. Olen oivaltanut paljon asioita. Ja taas jälleen teksti mihin on vaikeata laittaa kuvia, mutta yhdistän tämän kyllä nyt sitten matkaani Nuutajärven ainutlaatuiseen miljööseen.

Minä siis matkustin synnyinseudulleni parisen viikkoa sitten, niin paljon oli menemistä ja tekemistä, että en ole varmasti vieläkään saanut kaikkea näkemääni ja kokemaani lokeroitua muistiini vielä.  Ymmärsin että oma lapsuus on ohitse. Ymmärrän vanhenevani, mutta käsitän myös sen että vaikka ikää tulee lisää, ei se tarkoita että se pieni lapsi sisällä mihinkään häviäisi. Oma luonne pysyy vaikka ulkokuori muuttuukin, ja tottakai se sisin muuttuu, mutta se ehkä vain kypsyy ja ymmärtää paremmin maailmaa.

Lähipiirissäni on tapahtunut muutoksia. Sellaisia asioita mitkä muokkaavat rankalla kädellä omaa arvomaailmaa. Sellaista että ymmärtää taas jälleen kerran että elämä on tässä ja nyt ja sitä täytyisi osata arvostaa ja rakastaa lähimmäisiään. 

Tein tänään jotain sellaista jota olin tehnyt vain ennen kerran elämässäni... Nimittäin kävin yksin elokuvissa. Ystäväni ja minun piti lähteä elokuviin yhdessä, mutta viime hetkellä asiat ratkesivat siihen malliin että meninkin yksin. Jollekin se voi olla arkista käydä yksin elokuvissa, mutta ei minulle. No voinen paljastaa, en ollut yksin elokuvissa... olihan siellä muutama muukin katsoja lisäkseni ;) Mutta se että olin "yksin" siellä antoi mahdollisuuden keskittyä vain ja ainoastaan elokuvaan.

Puhdistus elokuva oli raaka, koskettava ja ajatuksia herättävä. Se sai miettimään taas miten tärkeätä on saada elää naisena näinkin vapaasti mitä nykyajan nainen saa ja voi elää Suomessa. Ilman kenenkään sortamista. Ja mitä rakkaus saa aikaan. Mihin ihminen on kykeneväinen kun on pakko. Kun ei ole muita vaihtoehtoja kuin selvitä hengissä tai kuolla. Miten onni voi olla pienestä kiinni. Olen tunteikas ja herkkä omasta mielestäni. Odotin raakaa väkivaltaa elokuvalta ja naisiin kohdistuvaa eritoten. Mutta kun oli oikein elokuvaan asennoitunut, näki siitä myöskin sen kauneuden. Elämän kauneuden. Se että meillä on kaikki tämä materiaali käden ulottuvilla, mitä se on siihen verrattuna että meillä on vapaus ja tärkeät ihmiset lähellämme. Mikä oikeasti on tärkeätä tässä elämässä. Pärjäisikö sitä vaatimattomammin tässä yhteiskunnassa. 

ää