Metsän siimeksessä

Pieniä iloja

Arjen luksusta ja pieniä iloja. Niitä muistaa tuottaa ja olla onnellinen pienistä asioista yleensä, mutta on päiviä jolloin pitää murehtia ja olla myös huonolla päällä. Minulle kaikki kaikessa on kesä, se lämpö ja valo saavat minut elämään ja loistamaan.

Mitä sitten tehdä kun on marraskuu ja aurinko menee laskee jo 4  maissa, nytkin kello on 15.15 ja aurinko aloitti jo laskemaan unten maille. Tänään oli sikäli kiva päivä että vaikka marraskuu on jo pian puolivälissä aurinko näyttäytyi ja polkupyörällä uskalsi polkea, kaikki tiet ovat vielä sulia. Liikunta auttaa paljon jaksamiseen ja ystävät. Hyvistä hetkistä ystävien kanssa saa virtaa.  
Olen päättänyt että nyt jos koskaan on aika nauttia elämästä ja tehdä ja harrastaa. Raha ei kasva puissa, mutta aina on asioita joita voi tehdä ilman rahaa, tai ainakin hyvin edullisesti. Mutta täytyy todellakin olla luova ja nähdä vähän vaivaa ja ajatusta sille mikä ei maksa jotain. 

Tänä jouluna olen ollut hyvissä ajoissa ostamassa joululahjoja, ja jo antanutkin niitä. Mietein että mitä antaisin ystävälle jolla on jo kaikkea tarpeellista, mutta jota silti haluaisin muistaa.
Tälläisen idean sitten sain... annoin lahjakortin johon oli koottu erilaisia asioita jotka olivat melkein ilmaisia:

Itse leipomia myslisämpylöitä, niistä mistä tein postauksenkin, niitä tuli litran taikinasta aikamoinen määrä. Kolmea ystävää ja omaa perhettä niillä sain ilahdutettua.
 
Opetin ystäväni tekemään havukranssin, ohjelmaa oli jo siinä että menimme lasten kanssa metsään hakemaan niitä havuja. Ja lasten nukkuessa päiväunia sitten otimme lasilliset viiniä kynttilän valossa ja näpersimme kransseja, hauskaa oli ja juttu luisti.

Pipareiden tekoa yhdessä kummilasten kanssa. Lapsilla oli mukavaa ja monta pellillistä herkullisia pipareita tuli leivottua. Ihmettelimme kaverin kanssa, että miksi ihmiset ostavat piparitaikinaa valmiina, sillä taikinan tekeminen itse ei kyllä ollut rakettitiedettä...
 
Lupasin kihartaa ja tehdä kampauksen itse ystävälle. Tämä tulee toteutumaan varmaan yhteisellä matkallamme, kun karkaamme yhdessä pikkujouluristeilylle... :)
 
Laatuaikaa miehen kanssa, lupauduin lapsenvahdiksi. Tämäkin jäi vielä toteutumatta, sillä hänen miehensä oli iltavuorossa, mutta lahjakortin voimassaoloajaksi merkkasin vuoden 2013 loppuun, joten vielä ehtii...

Sisustaa ystävän kanssa, eli käytännössä vaihtaa vinkkejä omista ideoista ja toteuttaa niitä esim. huonejärjestystä muuttamalla. Tämä homma jäi vähän vaiheeseen, yhden jouluvalokranssin autoin naulaamaan ja kiinnittämään ikkunaan. Siitä tuli kaunis.

Joten näin monta lahjaa sain toteutettua puoli-ilmaiseksi. Ja toivon ainakin että tällaisella lahjalla on enemmän arvoa, kuin sillä että olisin kaupasta jonkun kipon käynyt ostamassa. Jos muistelen esim. syntymäpäiviä joita olen juhlinut, niin kyllä parasta niissä oli se että ihmiset kokuuntuivat yhteen ja nautimme toistemme seurasta ja söimme hyvin, eivät niinkään ne lahjat.

Joten tulevaa joulua suunniteltaessa, muistakaa mikä oikeasti on tärkeätä itselle. Turha tuolla kauppojen hässäkässä on hikikarpaloita vuodattaa ja stressata itsensä puhki poikki. Toki on kiva muistaa läheisiä, mutta tärkeintä on mielestäni ehkäpä juuri se muistaminen, eikä niinkään paljonko joku asia maksoi. Ja montako pakettia kukin sai.