Kirkko

Askelmat Halikon kirkolle

Halikon kirkon järjestyksessään kolmas tapuli vuonna 1773 rakennettu

n. 1440 vuonna rakennettu Halikon kirkko. Kirkkoa on laajennettu 1700 ja 1800 luvuilla. Laajennustyön rahoittivat Joensuun kartanon kreivi Kustaa Mauri Armfelt ja Wiurilan kartanon kreivi August Armfelt.

Kansantarina 

Kirkon rakentamiseen liitty kansantarina Elinan surmasta, jonka mukaan Klaus Lydekenpoika Djäkn poltti vaimonsa ja lapsensa. Hänen tyttärensä Cecilia oli naimisissa Henrik Olavinpoika Hornin kanssa, ja isänsä syntien sovitukseksi Cecilia sai Henrikin rakentamaan Halikon, Perttelin ja Salon kirkot.  Hornien vaikutus kirkkoon on selvä, sillä Joensuun kartanolla oli pappien nimitysoikeus 1440-luvulta lähtien.

Myöhemmin tarina on saanut toisen version, jossa Uskelan Kärkän tilan herra "Huurni", joka joutui syntiensä vuoksi rakentamaan nämä kolme kirkkoa ja konttaamaan niiden välin. Tarinan mukaan hän kuitenkin menehtyi matkalla.

Koivukuja suoraan kirkolta kartanolle. Kirkossa oli myös penkit jotka olivat määrättyinä kartanon väen käyttöön.

Oppia ikä kaikki

Päivässä voi tapahtua paljon. Matkustin heti aamun valjettua Tampereelle ystävän luo hemmoteltavaksi. Oli ihanaa kun sain rauhassa matkustaa junassa. Vapaus katsella maisemia, ummistaa silmänsä, lukea, nauttia eväistä ja vain vaipua omiin ajatuksiin. Hyvä kirja minulla oli mukana, mutta siinä en tainnut 10 sivua päästä pitemmälle, ja matka kesti kuitenkin viisi tuntia sinne ja takaisin. Hyvä on, myönnettäköön että lähettelin kyllä kavereille tekstiviestejä, pitihän se menomatkan jännitys ja paluumatkan raportointi jakaa jollekin. 

Olin valmistautunut muutokseen, ulkoiseen sellaiseen. Hiukseni saivat kunnolla saksilta kyytiä. Minun puoleen selkään ulottuvat kutrini ovat nyt juuri ja juuri niskan peittävät. Väriloistoakin tuli. Ja arvatkaa mitä, kampaajani sai täysin vapaat kädet. Niin värin kuin mallin suhteen. Ja en ihan joka kadun kulmassa sijaitsevan liikkeeseen astuessa olisi ollut valmis antamaan vapaita käsiä tehdä mitä parhaaksi näkee. Mutta 11 vuotta ystävyyttä takana ja luotto toisen ammattitaitoon mahdollistavat tämän ihanan tyytyväisen olon. 

On hienoa huomata taas jälleen kerran että ihmiset voivat olla läheisiä vaikka kilometrejä olisi välissä useampikin. Jotkut ystävyyssuhteet tarvitsevat välillensä sen että yhteydenpito on päivittäistä, toiset kestävät välimatkasta ja ajasta huolimatta. Niitä voisi kuvata elinikäisiksi.

Tämä on sinulle rakas ainutlaatuinen ystäväni:
 http://www.youtube.com/watch?v=hLQl3WQQoQ0 

En ole tässä netin ihmeellisessä maailmassa niin taitava, mutta tätä kirjottaessa ja jotenkin minun englannin taidollani tämä kappale sopii mielestäni hyvin tähän kirjoitukseeni. Adelen Someone like you

Mutta parasta uuden ilmeeni lisäksi matkassa oli yhdessä vietetty aika. Se kuinka opin taas jotain uutta ystävästäni ja itsestäni. Tuntuu että tämä syksy on oppimisen aikaa ja olen koko ajan oppimassa lisää, se ei ole aina helppoa. Joskus se satuttaa niin pahasti että syvältä sisältä viiltää ja kyyneleet saavat vallan, mutta se on vain kasvamista. Ja siitä selviää niin kuin hän minulle sanoi. 

Kiitos siis tästä päivästä. 

Syksy

Luonto on kaunis

Poimi minut

Voikun olisi metkaa kiivetä tuonne puun haaraan ja tähyillä sieltä maailmaa